Mutta tämän kelpo kaupungin maistraatti meni heti pöyhkeän valloittajan luo ja sen onnistui heliseviin syihin nojautuen saada hänet antamaan Gabriel herralle ja hänen omaisilleen vapauden.
Räävelin linnassa otti Klaus herra vastaan Maunu prinssin lähettiläät. Hän kuvitteli olevansa aiottu joksikin oikein suureksi äskenleivotun liiviläisen kuninkaan valtakunnassa.
Sellaisissa unelmissa hän tuudittelihe kaksi onnellista kuukautta.
Eihän sovi pyytääkään, että unelma kauempaa kestäisi, ja linnassa oli muitakin, jotka uneksivat.
Niilo Dobblare oli uneksinut kolme kuukautta alhaalla vankilakomerossaan, ja nyt hän heräsi.
Kun komentaja pani hänet vankeuteen, jäi hän tarkastamatta, ja hänellä oli täysinäinen kukkaro taskussaan. Vanginvartija ei luullut hänellä olevan äyriäkään, ja Niilo naureskeli itsekseen, että oli niin hyvästi puijannut heidät.
Nyt hän oli saanut kaksi vankitoveria, reippaita, kelpo ruotsalaisia niinkuin hän itsekin.
Toinen oli kihloissa vanginvartijan tyttären kanssa, ja tähän he perustivat suunnitelmansa.
Eräänä päivänä tuli tyttö isän sijasta tuomaan heille ruokaa.
Niilo tyhjensi koko aarteensa hänen taskuunsa ilmoittaen hänelle suunnitelmansa.