Tämä herra oli Ruotsin palveluksessa. Lealin linna oli hänen hallussaan, ja kuningas Eerikin viimeisenä hallitusvuonna oli hän osoittautunut urheaksi ja reippaaksi soturiksi.
Heti kun Eerik oli syösty valtaistuimelta, oli hän saanut Juhanalta luottamustoimekseen pitää huolta siitä, ettei Liivinmaan aatelisto eikä Räävelin kaupunki vähimmässäkään määrässä tinkisi velvollisuuksistaan Ruotsin kruunua kohtaan.
Kursel lupautui aikoen täydellä todella pitää lupauksensa, mutta Maunu prinssi tarjoili hyviä juomatavaroita ja täysipainoisia kultarahoja, eikä tuo liiviläinen aatelismies voinut kieltäytyä toisesta paremmin kuin toisestakaan.
Sanotaan, että kun antaa pahalle sormen, se pian vie koko käden. Klaus Kursel kokosi ensin hiljaisuudessa, sitten aivan julkisesti ympärilleen useampia, jotka olivat taipuvaiset alistumaan uuden liiviläisen kuninkaan valtaan, ja näiden seurassa hän lähti ratsujoukon etunenässä Rääveliin tammikuun 7 p:nä 1570.
Edellisestä tiedämme, että Juhanassa kyti vastenmielisyys Henrik Hornia kohtaan aina siitä asti kuin hän joutui vangiksi Turussa, koska hän luuli tätä syypääksi onnettomuuteensa.
Tultuansa kuninkaaksi hän lähetti erään huovipäällikkönsä Niilo Dobblaren Rääveliin käskien hänen ottaa haltuunsa sekä linnan että sen päällikön.
Mutta tämä ei onnistunut paremmin kuin että Henrik Horn pani Niilo Dobblaren vankeuteen ja lähetti kysymään kuninkaalta, mitenkä olisi menetteleminen.
Heti senjälkeen lähti sinne Gabriel Oxenstjerna ottaakseen komennon linnassa, ja vastaväitteittä tämä jätettiinkin hänelle heti, kun hän oli näyttänyt kuninkaan kirjeen.
Uudella komentajalla ei ollut aavistustakaan liiviläisten hankkeista. Räävelin linna joutui sentähden täydellisen yllätyksen kautta liittolaisten käsiin.
Gabriel Oxenstjerna, hänen vaimonsa ja lapsensa joutuivat vihollisten valtaan ja pantiin vankeuteen.