Silloin saapui kirje Hogenskild Bielkeltä, joka kertoi, että Kaarle herttua oli ruvennut toimiskelemaan.
Se herätti Juhanan toimettomuudestaan, ja vaikka hän valitteli kaikkia niitä huolia ja levottomuuksia, jotka olivat tulossa, tuli hänen nyt kiire kotiin.
Kostonhimo paloi hänen sielussaan niitä neuvosherroja kohtaan, joita hän sai kiittää kärsimästään nöyryytyksestä. Kavalain suunnitelmainsa vuoksi nämä eivät tahtoneet, että Sigismund palajaisi Ruotsiin.
Nyt he olivat heittäneet naamarinsa, he vihasivat häntä samoin kuin hänkin heitä. Nyt riippui kaikki vain siitä, kumpi oli voimakkaampi.
Hänellä oli valta, ja hän myöskin tuli sitä käyttämään.
Eerik Sparreen ja Ture Bielkeen hän oli eniten suuttunut. He eivät edes saaneet seurata häntä kotimatkalle.
Molemmat herrat rukoilivat Gunillaa puhumaan puolestaan, ja hän lupasi tehdä voitavansa.
Juhana lähetti valtuutettuja keskustelemaan venäläisten kanssa. Sitten hän astui laivaansa, turhaan hänelle kunnioitustaan osoittavan neuvoston sekä rauhaa ja leipää huutavan sotajoukon keskellä — synkkänä, äänettömänä ja viha sydämessään.
20.