Hän toivoi saavansa lausua jäähyväiset lapsilleen ja vävyilleen sekä kutsui heidät kaikki luokseen.
Mutta kuningas ei sallinut sellaista kokoontumista ja hän kielsi heitä matkustamasta.
Kaarle herttua oli inhimillisempi, hän puolusti luvan antamista, mutta Juhana oli taipumaton.
Myöskin kuoleva vanhus Rydboholmassa oli kuninkaan vainon ja epäluulojen esineinä.
Juhana oli saanut päähänsä, että Pietari Brahe tavoitteli kuningaskruunua itselleen ja jälkeläisilleen, ja kun hän ei rohjennut ryhtyä mihinkään väkivaltaisiin toimenpiteisiin arvossapidettyä vanhusta vastaan, tahtoi hän toki antaa heidän kokea valtaansa ja oikeuksiansa.
Kuninkaan epäsuosion osoitteeksi ei Brahe saanut kuolinvuoteellaan olla lastensa ja lastenlastensa ympäröimänä.
Kuningas Juhanalla oli valta, ja hän saattoi sen kieltää.
Kun tuli tieto, että Pietari Brahe oli kuollut, pyysi Eerik Sparre taaskin saada matkustaa Rydboholmaan, mutta se kiellettiin kuten ennenkin, ja vain hänen veljensä Juhana sai mennä sinne annettuaan varmat takuut.
Huhu kertoi, että Pietari Brahe oli kirjoittanut kronikan Kustaa I:n ajoista asti ja että tämä ei ollut Vaasan sukua suosiva, mutta innokkaimmistakaan etsimisistä huolimatta ei sitä oltu löydetty.
Nyt oli perilliset pakotettava antamaan se julkisuuteen; se oli ehtona ruumiin hautaamiseen.