Rääveliläiset viettivät siitä lähtien maaliskuun 16:tta kaupunkinsa pelastuspäivänä.
Pian senjälkeen luovuttiin myöskin Weissensteinin piirityksestä, jota
Herman Fleming oli puolustanut samaan aikaan ja samalla menestyksellä.
Venäläiset joukot vetäytyivät Narvaan, ja Maunu lähti Saarenmaahan, vavisten ja peläten ankaran herransa vihaa. Näin sai Ruotsi takaisin Räävelin linnan ja piti sitä sitten hallussaan edelleenkin.
Mutta aika-ajoin se olikin ainoa paikka, mitä Ruotsilla oli jäljellä näillä seuduin. Ne lukemattomat sotajoukot, joita Venäjän tsaari lähetteli Liivin- ja Vironmaahan, levisivät yli maan ja hävittivät sitä.
Räävelin säilyminen riippui, kuten jo sanoimme, paljon siitä rakkaudesta ja luottamuksesta, joka siellä vallitsi Ruotsia kohtaan. Aiheena tähän oli Ruotsin joukkojen parempi sotakuri, eikä suinkaan vähemmässä määrässä se toivo, että kaupunki Ruotsin vallan turvissa saisi kauppasuhteissa voiton sekä Riiasta että Narvasta.
Pääsyynä Ruotsin puolelta tähän sotaan Venäjää vastaan oli etenkin ensi vuosina Räävelin puolustaminen viimeiseen asti.
5.
IHMISTEURASTUSTA.
Liivinmaassa oli sillä välin ehditty väsymään Venäjän ylivaltaan, ja kun turkkilaiset vuoden 1571 kuluessa ahdistelivat tsaari Iivanaa, alkoi tyytymättömyys liiviläisessä aatelistossa päästä ilmoille.
Neljäkymmentätuhatta tataaria oli hyökännyt Venäjälle; Moskova ryöstettiin ja poltettiin. Iivana katsoi nyt parhaaksi laskea Ruotsin lähettiläät vapaiksi, sitten kun he kaksi vuotta olivat kituneet vankeudessa, mutta samalla kertaa hän kehotti Juhanaa lähettämään lähettiläitä Venäjälle rauhaa hieromaan.