Jo 1601 päättyi hänen mainehikas elämänsä; hän ei ollut pilannut isänsä, urhean Henrik Hornin mainetta.
Hän jätti jälkeensä neljä poikaa, kaikki mainioita miehiä, joista
Kustaa Horn oli nuorin ja suurin.
"Oli", sanoo Geijer, "useampia ruotsalaisia sukuja kuin yksi, joista tähän aikaan koitui moisia hedelmiä; ne viittaavat tulevaisuuteen, suuren Kustaa Aadolfin aikaan."
* * * * *
Kun Kaarle Horn oli kutsuttu pois, puhkesi Räävelissä huovimeteli, minkä Yrjö Boije, joka menestyksettä piiritti Ivangorodia, vaivoin sai tukahutetuksi.
Tehdäkseen veljensä mieliksi matkusti Kaarle herttua sinne, mukanaan joukko sotaväkeä, mutta hänestä näytti, ettei hän voinut siellä mitään saada toimeen, ja hänellä oli luultavasti hyvin vähän halua koko yritykseen, jonkatähden hän palasi Ruotsiin alkupuolella vuotta 1591.
Virossa oli sotapäällystö niin kyllästynyt pitkälliseen sotaretkeen, että lopuksi omin uhin tahtoi tehdä rauhan.
Sigismund teki rauhan Puolan puolesta ja sai samalla aikaan Ruotsille välirauhan vuodeksi.
Mutta tuo suututti taaskin Juhanaa. Ei hänen poikansa eikä veljensäkään saanut olla hänen holhoojanansa, ja hän käski jatkaa sotaa.
Uudet sotaväenotot Ruotsissa, huovimetelit maksamattoman palkan
tähden, molemminpuoliset hävitykset ja jokunen onnellisempi aseleikki
Ruotsin puolelta olivat muuten mainittavia tapauksia tässä sodassa
Juhanan hallituksen kahtena viime vuotena.