Koska Kaarle Horn oli huolimattomuudellaan ja julkeudellaan saanut aikaan tämän vaurion valtakunnalle, tuomittiin hänet henkensä menettäneeksi, ellei kuningas tahtonut häntä armahtaa. Tuomarit pyysivät kuitenkin, että koska Kaarle Horn oli vedonnut niin moneen todistajaan, tuomion toimeenpano jätettäisiin siksi, kunnes ne olisivat saapuneet.
Tähän suostuttiin, ja kesäkuussa jätettiin asia uuden tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta syytöskohdat, todistukset ja vastaukset olivat samat.
Samana pysyi tuomiokin.
Kaikilta tahoilta saapui esirukouksia Hornin hyväksi, mutta turhaan; tuomion toimeenpaneminen lykättiin kuitenkin kerta kerralta tuonnemmaksi.
Lopulta lykättiin mestauspäivä joulukuuhun. Herttua ja Sigismund koettivat saada kuningasta heltymään, mutta hän vastasi sättien ja ärjyen.
Vihdoin, itse mestauspäivänä, he ottivat kaksivuotiaan prinssi Juhanan kanssaan, ja hänen jokeltavista esirukouksistaan hirmuvaltias viimeinkin heltyi.
Kaarle Horn armahdettiin itse mestauspaikalla, mutta vietiin
Örbyhusiin vankeuteen.
Sigismund vapautti hänet sittemmin sieltä, mutta syvästi loukkaantuneena kokemastaan kohtelusta hän vetäytyi pois julkisesta elämästä ja eli muutamia vuosia hiljaisuudessa kartanossaan Suomessa.
Mutta hyvitys oli toki tulossa.
Kun Kaarle herttua sai vallan käsiinsä, nimitettiin Kaarle Horn
Räävelin maaherraksi ja sotapäälliköksi Liivinmaahan.