VIIMEINEN.
Kun häitä ilossa ja riemussa vietettiin Nyköpingissä, oli Juhana saanut kirjeen, että häitä oli vietetty Krakaussakin.
Sigismund oli mennyt naimisiin ihmeenkauniin itävaltalaisen prinsessan Annan kanssa.
Siellä oli komeus ollut melkein häikäisevä ja juhlallisuudet komeampia ja monipuolisempia kuin kertoa voi.
Nuori kuningas oli sanomattoman onnellinen; hän kirjoitti isälleen jumaloivansa puolisoaan sekä että tämä oli ihmeen ihana ja suloinen, niin että hän tästälähin elää vain valmistaakseen hänelle iloisia ja suruttomia päiviä.
Kuningas Juhana luki kirjeen ja hymyili ja itki.
Pojan onni ilahutti häntä, mutta se määrätön tyhjyys, jota hän itse tunsi, pisteli katkerina okaina hänen omaa rintaansa.
"Mitä huolii hän nyt enää levottomasta, rauhattomasta isänmaastaan… mitä isänsä kyynelistä!" huudahti hän nyyhkyttäen.
Sitten hän päätti käydä Upsalassa; se virkistäisi häntä.
Mutta matkalla häntä alkoi kovin uuvuttaa, ja laiva laski rantaan
Drottningholmassa.