Mutta näin suuriin hyveisiin oli liittynyt vielä suurempia paheita, ja yhtä vähän kuin mikään munkkikunta on voinut osoittaa niin loistavia esimerkkejä, mitä tulee erinomaiseen miehuuteen, tahdonlujuuteen, pettämättömään kestävyyteen ja terävänäköisyyteen, joka oivalsi ruhtinasten ja kansain samoin kuin yksityistenkin salaisimmat ajatukset, suunnitelmat ja toiveet, yhtä varmaan ei ole mikään katolisen kirkon monilukuisista veljeskunnista näyttänyt niin synkkiä varjopuolia ja synnyttänyt niin yleistä kammoa kuin jesuiitat.
Se uhrautuva veljesrakkaus, joka teki jesuiitan niin välinpitämättömäksi omasta hengestään, hyvinvoinnistaan ja vapaudestaan, teki hänet myöskin totuudesta ja oikeudesta välinpitämättömäksi.
Mikään keino ei ollut häneltä kielletty, kun uskonnolliset edut olivat kysymyksessä; ja hänen uskontonsa oli ennen kaikkea veljeskuntansa etujen edistäminen.
Kauheimmissa salaliitoissa, mitä historiassa piilee, voi seurata jesuiittain jälkiä. Aina järkähtämättömän uskollisena sille yhdyskunnalle, johon kuului, taisteli hän muutamissa maissa vapauden puolesta, toisissa taas esiintyi yhteiskunnallisen järjestyksen vaarallisimpana vihollisena.
Protestanttisen uskon valtaanpääseminen Ruotsissa oli herättänyt
Roomassa tavatonta huomiota.
Me tiedämme, että jo Eerikin aikana tehtiin laimeita kokeita vastavaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta ne olivat vain kostotuumain synnyttämiä eivätkä voineet kokonaisuudessaan saada mitään aikaan.
Jo useita vuosia oli kirkon huomio ollut kiintyneenä Juhanaan ja
Katariinaan.
Kardinaali Hosius Puolassa oli jesuiittalaisen hurskauden perikuva. Hän oli vanhastaan tuttu Ruotsin kuningattaren kanssa ja lähetti hänelle tämän tuttavuuden nojalla nuorta kruununperillistä varten opettajan, jota innokkaasti suositteli.
Nikolaus Mylonius otettiin heti mainittuun toimeen, ja hän teki nöyrällä, hiljaisella olennollaan hyvän vaikutuksen sekä kuninkaallisiin vanhempiin että nuoreen prinssiin.
Tästä alkaen jatkui kirjeenvaihtoa kuningattaren ja kardinaalin välillä.