ERÄÄT JÄÄHYVÄISET.
Kustaa Vaasa ja Laurentius Pietarinpoika ovat protestanttisuuden kaksoistähtiä, jotka loistavat melkein yhtä kirkkaasti.
Me tiedämme, että Kustaan kolmas avioliitto joksikin aikaa häiritsi heidän ystävyyttään, mutta entistään ehompana se uusiutui, kun kuningas oli ehtinyt tyynesti ajatella asiaa.
Laurentius olikin nuhteeton mies. Työssään uuttera, neuvova, rankaiseva ja opettava, sekä yksityisessä että julkisessa elämässään jumalanpelon, ahkeruuden ja hyväntekeväisyyden perikuva.
Hänen neljäkymmentä kirjallista teostansa ovat todistuksena hänen laajasta toiminnastaan.
Ruotsinkieli saa kiittää häntä ja hänen veljeänsä kehityksestä, joka oli siihen aikaan tavaton.
Näistä loistavista ansioista huolimatta hän oli vaatimaton, hiljainen ja rauhallinen. Ja kuitenkin hän oli, kuten edellisestä tiedämme, järkähtämätön siinä, mitä piti oikeana.
Kustaa Vaasa koetti monta kertaa saada häntä taipumaan, mutta se ei onnistunut.
Eerik pelkäsi häntä ja sai usein pitää hyvänään hänen terävät nuhteensa.
Juhana koetti saada hänen vakaumustaan horjumaan, mutta ennemmin olisi vuoren siirtänyt.