Hän oli tunnettu erinomaisesta sukkeluudestaan ja suuresta työkyvystään. Hän oli jonkun aikaa ollut Eerik XIV:n hovisaarnaajana, ja tämä oli lähettänyt hänet Wittenbergiin.
Toinen tytär, Magdaleena, oli naimisissa liturgian voimakkaan vastustajan, tukholmalaisen rehtorin Andreas Angermanuksen kanssa.
"Tahdotteko molemmat auttaa Ruotsin kirkon voimassapysymistä, kun minä lähden täältä?" kysyi vanha arkkipiispa.
"Teidän työnne on oleva minulle pyhä, viimeiseen hengenvetooni asti tahdon taistella sen puolesta", huudahti nuori Laurentius.
"Entä sinä, poikani Andreas?"
"Toimeni vastatkoot puolestani."
"Minä olen valmistanut evankelisen kirkkojärjestyksen", sanoi vanha piispa, "ja soisin, että se tulisi hyväksytyksi koko valtakunnassa."
"Siinä tapauksessa pitänee kirkolliskokous kutsuttaman kokoon."
"Eikö siihen tarvita kuninkaan suostumusta?" kysyi Andreas.
"Tietysti", vastasi piispa, "mutta minä en epäile, ettei sitä saataisi."