Uupuneena ja vaipunein voimin hän palasi kotiin.
Siellä ottivat hänet vastaan puoliso ja tyttäret, jotka pitivät hänestä mitä hellintä huolta.
Mutta vielä kerran hän tahtoi nähdä koko papiston ympärillään.
Heitä kokoontui hänen sairasvuoteelleen niin monta kuin mahtua voi.
Hän sanoi heille jäähyväisensä kehottaen heitä isällisellä sydämellisyydellä ja vakavuudella ahkeruuteen ja kestävyyteen uskossa.
Syvästi liikutettuina hänen virkaveljensä erosivat hänestä.
Ja kun he olivat kaikki menneet, huudahti hän:
"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä hän on nähnyt sinun autuutesi!"
Riitaisuuksien aikana vetosivat evankeliset usein jälkeenpäin häneen kuin apostoliin, eivätkä heidän vastustajansa koskaan uskaltaneet lausua mitään tuota yleisesti kunnioitettua miestä vastaan.
Kokouksen vielä kestäessä puhuttiin paljon eräästä riitakirjoituksesta, jonka kuningattaren hovisaarnaaja, Juhana Herbst, oli kyhännyt ja suunnannut arkkipiispaa vastaan.