"Kallis sisar", virkkoi kiehtova ääni. "Tulen saamaan tuomioni."
"Tiedätte ennestään, että toivomme kaikki teidän jäävää."
"Se voi tapahtua ainoastaan yhdellä ehdolla."
"Mikä se on?" kysyi abbedissa hiljaa.
"Sinun rakkautesi, Richissa."
Richissa värähti ja kääri hunnun tiiviimmin ympärilleen. "Olisi rikos suostua", sanoi hän.
"Niin luulevat tuhmat joukot, mutta sinä, Richissa, selvällä ymmärrykselläsi, etkö tiedä, että on olemassa luonnonlaki, jota pyhä veljeskuntamme on velvollinen noudattamaan. Minun rakkauteni tekee sinun rakkautesi oikeutetuksi, vieläpä se kohottaa sinut yli tavallisten naisten, ja toisessa maailmassa olet sinä oleva yksi madonnan valituista palvelijattarista."
"Olisipa se totta!" huudahti Richissa ja pusersi käsillään rintaansa.
"Pyhän inkvisitionin valta ei ulotu ainoastaan yli kuninkaiden ja pyhän isän, sillä on jotakin sananvaltaa korkeimman neuvostossakin, ja kaikki mitä me sidomme maan päällä, on sidottu taivaassakin."
Richissa peitti päänsä käsiinsä. "Minä tahdon, mutta minä en voi sitä uskoa", nyyhkytti poloinen.