"Minä tahtoisin mielelläni antaa ainoankin käsivarteni, jos saisin lyödä muutamia vihollisia", virkahti Ilkka, joka oli heidän joukossaan.
"Mutta onhan pyhäkin."
"Rukousuhriksi teurastan jonkun Flemingin pojista."
Luultavasti hyvän ruokaveron toivo vaikutti ratkaisevasti asiaan, sillä lyhyen neuvottelun jälkeen päättivät talonpojat seurata ilmiantajaa.
Tämä tahtoi ainoastaan näyttää tien ja itse rientää edeltä.
"Siitä ei tule mitään", sanoi Ilkka. "Sinä menet edeltä, ja minä seuraan kintereilläsi. Jos vikuroit vähintäkään, isken puukkoni selkääsi."
Mies kalpeni, mutta sanoi nauraen, että ainahan sai lihavampiakin teuraita kuin hänet.
Kulkue lähti liikkeelle; retki suunnattiin Mikkelin kirkkotarhaan.
"Heillä on parhaallaan kirkossa jumalanpalvelus", sanoi ilmiantaja. "Kasaantukaa kirkon taa, niin voitte hyökätä heidän selkäänsä, kun he tulevat kirkosta… minä hiivin sisälle nähdäkseni, miten pitkällä he jo ovat."
"Ja minä hiivin jälestäsi; me molemmat emme voi erota."