Malaspina vaikeni tuokion tuijottaen eteensä… sitten hän aloitti hitaasti:
"Kummallista… selittämätöntä!… Olen kuninkaan suostumuksella karkottanut hänen protestanttiset pappinsa, ja hän on alistunut valittamatta. Olen taivuttanut hänet joka päivä olemaan mukana messuissamme, ja hän on pysynyt niille kylmänä. Olen taivuttanut hänet ottamaan sihteerikseen kauneimman miehen mitä olen nähnyt, rohkean, häikäilemättömän ja meidän tottelevaisimman orjamme."
"No, mutta?" kysäisi Possevinus ylen kiintyneenä asiaan.
"Käskin häntä voittamaan prinsessan rakkauden, ja menemään niin pitkälle kuin voi."
"Sen tietää koko maailma!"
"Koko maailma oli harhassa. Täällä jalkojeni juuressa on hylkiö tunnustanut, että prinsessa kohtelee häntä mitä, suurimmalla halveksumisella, mutta joka tapauksessa käskee hän miehen pysyä palveluksessaan."
"Hän on liian ylpeä tunnustaakseen rakkautensa."
"Hän ei rakasta häntä!"
"Mutta uhraa maineensa hänen tähtensä?"
"Siinä on salaisuus, jota olen mietiskellyt voimatta päästä perille!"