He eivät päästäneet heitä menemään tiehensä eivätkä olleet edes ymmärtävinään mitä he sanoivat. Mutta he matkivat heidän puhettaan, polkivat heitä varpaille ja tekivät kaikenlaista vallattomuutta.
Vasta sitten, kun Malaspinan toivat hänen pelastajansa takaisin, katosivat ylioppilaat kuin taikaiskusta.
* * * * *
Seuraavana päivänä kokoontuivat monet herroista. Keskusteltiin vilkkaasti edellisen päivän tapauksista.
"Ei voi kieltää, että ilman herttuaa olisimme huonosti suoriutuneet", sanoi Klaus Bjelke.
"Niin, poimikoon hän vain kastanjat tulesta meille, sitä vastaan ei minulla ole mitään", puuskahti herra Hogenskild.
"Hän kyllä syökin ne", puuttui Eerik Sparre puheeseen, "ja meidät myös, jos hän saa toimia omin päin!"
"Pelkään, että hän saa meistä vaikeasti sulavaa ravintoa."
"Mitä hän ei voisi sulattaa!" sanoi Kustaa Banér. "Mutta jos kuningas sallii Abraham Angermannuksen yhä edelleen olla arkkipiispana, silloin on kuninkaallinen nielu vielä parempi kuin ruhtinaallinen."
"Minä näin hänen muotonsa muuttuvan, kun Angermannus astui saarnastuoliin. Mutta eihän ruumissaarnaa vastaan voinut muistuttaa mitään."