Heti avasivat ulkopuolella odottelevat kujan, ja radalle, lasketti ilmeisesti sangen nuori ratsastaja.
Hän kumarsi kohteliaasti, kääntyi sen jälkeen vastustajaansa ja sanoi nauharuusukkeeseen viitaten:
"Ottakaa se, jos voitte!"
"Suuri Jumala!" kuiskasi Kristina rouva tyttärelleen. "Se on Anna!"
"Mahdotonta, rakas äiti!"
"Sanon sinulle, että hän se on."
Puolalainen tuijotti ratsastajaan. "Poikanen vain!" sanoi hän. "Syyttäköön itseään!" Näin jupisten ratsasti hän radan äärimäiseen päähän.
Nuori ruotsalainen hoiti ihmeteltävän helposti hevostaan ja teetti sillä muutamia kauniita pyörähdyksiä.
Puolalainen istui jäykkänä satulassaan, ruotsalainen keveästi ja vapaasti.
Merkin saatuaan syöksähtivät he toisiaan vastaan. Peitsenisku vain, ja puolalainen lennähti pallona satulasta radalle.