* * * * *
Vierasten joukossa Upsalassa oli ollut myös Brandenburgin rajakreivi. Hän oli jo saapumisestaan saakka omistanut Anna prinsessalle palvontansa, mutta kukaan ei ollut kiinnittänyt siihen huomiotaan.
Tukholmaan saavuttua pyysi hän kuninkaalta prinsessan kättä, ja kuningas lupasi puhua hänen puolestaan.
Mutta ennenkuin tämä oli vielä tapahtunut, lähetti joku tuntematon henkilö prinsessalle kirjeen ilmoittaen, että Kustaa Brahe piti rikollista yhteyttä erään porvarillissyntyisen naisen kanssa; mutta ei siinä kyllin, eräs nainut jalosukuinen rouva oli lisäksi hänen salainen rakastajattarensa. Viimeisen ilmiannon todistukseksi seurasi muutamia kirjeitä Kustaa herran omasta kädestä. Anna tunsi käsialan, mutta näin suurta petollisuutta ei hän ollut odottanut. Hänen sydämensä kutistui kokoon, eikä hän tiennyt, voiko enää elääkään niin suuresti petyttyään.
Muutaman päivän kuluttua esitti Sigismund rajakreivin kosinnan ja puhui, miten tämä oli mieltynyt ja ihastunut prinsessaan.
Anna hämmästyi, mutta vastasi heti: "Rajakreivi on itse tuonut tänne tiedon suuresta perinnöstä, jonka vihdoin olemme saaneet isoäidiltämme Bona Svorznalta."
"Siitä saamme kiittää hänen pyhyytensä mahtavaa vaikutusta", lisäsi
Sigismund vilkkaasti.
"Aivan niin, mutta etkö luule, että rajakreivi juuri sentähden…?"
"Oh, se on arvoton ajatus."
"Jollei se ole hänen, on se paavin lähettilään."