"Kyllä me tahdomme!"
"Talonpoika teki oikein puolestaan, sillä kuten hän sanoi: kauniimpaa varsaa ei ole olemassa. Hän varmaankin ajatteli: herttua on ollut hyvä meitä kohtaan, nyt tahdon palkita hänelle miten parhaiten voin, ja niin otti hän varsan, mukaansa halkoalukseensa ja toi tänne."
"Mutta eihän herttua, vaan Kustaa…"
"Niin, minähän sen sain."
"Luuletteko, että herttua voisi ratsastaa sellaisella hevosella?"
Molemmat pojat pyrskähtivät raikkaaseen nauruun.
"Ei, mitenkäs hän voisi!"
"Juuri siksi sai Kustaa sen", jatkoi prinsessa. "Mutta kun hän näki, että talonpojalla oli kulunut ja paikattu takki, silloin teki hän oikein, kun antoi hänelle rahaa uuden ostamiseen. Eikös niin, Juhani?"
"Mutta sanoithan, että minäkin olin oikeassa."
"Niin olit, sillä koskaan ei pidä rahoja heitellä suotta menemään."