"Ei pidäkään", toisti poika tyytyväisenä.
"Kas, täältähän vihdoin löydän pikku neitini", virkkoi neljännellekymmenelleen ehtinyt rouva, joka juuri astui huoneeseen.
Hän oli rouva Heidin von Diffanosa, nuoren prinsessan hovimestaritar. Syntyjään hän oli hollannitar; hänen miehensä oli ollut Ruotsin palveluksessa ja kaatunut Suomessa. Herttua, joka tunsi Heidin rouvan ja piti hänestä, uskoi hänelle prinsessan kasvatuksen.
Iltapäivät olivat aina omistetut opinnoille, mutta tänään oli neiti ensi kerran lyönyt laimin oppituntinsa.
Kätchen meni heti opettajatartaan vastaan. "Olemme olleet ulkona kävelemässä", sanoi hän, "en tahtonut vaivata teitä pyytämällä tulemaan mukaan."
"Miksei, suloisin neitiseni?"
"Luulin teidän kirjoittavan kirjeitä, kun ei ollut aikaa antaa tuntiakaan."
"Minullako?… Kuka sitä on sanonut?"
"Juhani, etkö sanonut, että Heidin rouva oli lähettänyt palvelijan…"
"Kenen kumman palvelijan?"