8.
HOVIELÄMÄÄ.
Tähän aikaan oleskeli Puolassa useita ruotsalaisia perheitä, jotka olivat sinne muuttaneet kohta Sigismundin jälestä. He olivat melkein kaikki protestantteja ja kävivät ahkeraan jumalanpalveluksissa, joita prinsessan toimesta pidettiin. Sigismund oli Malaspinan toimesta kieltänyt protestanttiset jumalanpalvelukset ja karkoittanut papit. Se oli koetuksen aikaa kansalle, joka rakasti ruotsalaista saarnaa eikä tuntenut katolisia kirkkoja omikseen. Monet siirtolaisista olisivat jo aikoja sitten palanneet kotiin, jos heillä olisi ollut varaa siihen. Suuri oli sentähden heidän ilonsa, kun prinsessa tuli takaisin Puolaan ja protestanttiset jumalanpalvelukset hänen mukanaan.
Anna kehoitti pappeja ahkeraan käymään ruotsalaisten uskolaistensa luona ja sitten kertomaan hänelle heidän elintavoistaan ja varallisuussuhteistaan. Ja sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen kokoontuivat he hänen ympärilleen kiittelemään ja kyselemään hänen vointiaan.
Niiden joukossa, jotka eivät koskaan lyöneet laimin saapua, pani Anna merkille kookkaan ja tuiman näköisen vanhan miehen ja tavattoman kauniin nuoren tytön, joka muistutti Anna Itävaltalaista, vaikka tämä viimeksimainittu oli voimakkaampi kasvultaan ja uhkeampi muodoltaan.
Heitä seurasi nuori mies, joka kulki kainalosauvoilla ja joka aina pysyttelihe heidän jälessään.
Anna oli hyvin utelias kuulemaan jotakin tästä perheestä, ja eräänä päivänä hän kysyi mestari Jonaalta, nuoremmalta papeistaan, tunsiko hän heitä lähemmin.
Kysymyksen oli täytynyt tulla kovin odottamatta, sillä nuori mies punastui korviaan myöten.
"Vastaatte ilman sanoja", virkkoi prinsessa nauraen. "Mutta jos tyttö on yhtä hyvä kuin kaunis, lupaan pitää teille häät ja kutsua niihin kuninkaankin."
"Kovaksi onneksi on hän jo nähnyt tytön", vastasi pappi kiihkeällä äänellä.