"Voiko hänestäkin pitää?"
"Sigridille on hän rakkain kaikista."
"Raajarikko?"
"Hän lienee saanut vammansa pelastaessaan isoisän hengen. Se on koko tarina, joka kävisi pitkäksi kertoa. Mutta sen jälkeen luvattiin hänelle Sigridin käsi, ja hän se nyt hoitaa koko talon."
"Mutta sittenhän vanhuksella ei olekaan mitään sanottavaa."
"Sigrid on hänen holhottinsa, sanoo hän. Ja sitten puhuu hän tytölle, miten tämä voisi tulla hyvin rikkaaksi ja valmistaa vanhalle ukko vaarilleen onnellisen ja huolettoman vanhuuden ja sen jälkeen, muutamain vuosien kuluttua mennä naimisiin, joko Gottfriedin kanssa tai kenestä vain pitää."
"Ja Sigrid itse?" kysyi prinsessa.
"Niin", tuumi Jonas mestari allapäin, "nyt seuraa kaikkein surullisin. Tyttö parka ei tiedä itsekään mitä tahtoo. Väliin hän heittäytyy Gottfriedin käsivarsille ja sanoo ettei heitä mikään maailmassa voi eroittaa toisistaan. Seuraavana päivänä, kun vaari käy hänen kimppuunsa, vastaa hän, että jollei Gottfried panisi kovin pahakseen, taipuisi hän kenties isoisän tahtoon."
"Ettekö ole puhutellut tyttöä?"
"Sanoin hänelle viimeksi eilen, että Gottfried on uhannut ampua itsensä, jos hän hylkää hänet. Silloin lankesi hän jalkoihini ja pyysi minua rukoilemaan hänelle lujaa tahtoa, sillä hän ei voinut vastustaa vanhaa vaariaan, joka on häntä hoitanut ja vaalinut pienestä pitäen. Mutta ikinä ei hän tahtonut olla Gottfriedille uskoton."