"Sitä sinun ei tarvitse, hän kyllä tulee aikoihin. Sanon sinulle, Sigrid, että kuningas saa rakastajattaria niin monta kuin tahtoo, mutta yhtä vähän kuin muutkaan pitää hän arvossa naista, joka on myynyt itsensä viheliäisestä mammonasta. Hän pitää hänet niin kauan kuin ruumiillinen kauneus häntä viehättää. Sitten hän maksaa mitä hyväksi näkee ja potkaisee hänet ulos."
Sigrid oli käynyt kalmankalpeaksi. Kauniit silmät tuijottivat jäykästi prinsessaan.
"Kuinka hyvän maksun hän saisikin, kuinka hän sitten enää uskaltaisi tarjota rahojaan kunnialliselle miehelle? Eikö tämä halveksien kääntyisi hänestä pois ja sanoisi, ettei hän myy sellaisesta hinnasta nimeään…"
"Gottfried, Gottfried!" nyyhkytti Sigrid.
"Hänen tähtensä on sinun varottava kuningasta ja jokaista muuta kiusausta, joka voi viedä sinut turmioon."
"Päästäkää minut takaisin hänen luoksensa."
"Ei, ennenkuin olet nähnyt miten tyhjä on se onni, joka sinusta on näyttänyt niin houkuttelevalta. Tee työtäsi, jonka olen sinulle määrännyt, kuningas on monta kertaa tuleva luoksesi minun olematta läsnä. Sinun täytyy itse taistella taistelusi, saat itse päättää, oletko mieluummin kuninkaan jalkavaimo kuin kunniallisen miehen puoliso."
"Kuinka uskallan?" kysyi pelästynyt tyttö.
"Sanos minulle, Sigrid, eikö ole usein tapahtunut, että joku hienopukuinen puolalainen herra on pitänyt varansa ja tullut puotiin sinun ollessasi yksin ja tehnyt sinulle häpeällisiä tarjouksia?"
"Kyllä, montakin kertaa!"