"Nuoria, kauniita herroja?"
"Niin nuoria ja kauniita kuin vanhoja ja rumiakin", vastasi Sigrid halveksivasti hymyillen.
"No, mitä teit silloin?"
"Huusin isoisää, ja hän ajoi heidät pois."
"Mikset tehnyt niin tälläkin kertaa?"
"Kuninkaalle!"
"Hän olisi ansainnut sen paremmin kuin muut. Sillä tyttöparkojen vietteleminen ei ole lainkaan kuninkaallista. Sentähden ei sinun olisi ollut häntä pidettävä ihmistä kummempana, vaan kohdeltava ansionsa mukaan."
Sigrid kohotti katseensa häneen. "Minä koetan", vastasi hän.
"Auttaakseni sinua sallin sinun iltapäivällä olla tuossa huoneessa, josta pienen luukun kautta voit nähdä ja kuulla kaiken mitä täällä tapahtuu. Kuningas tulee tänne ja istuutuu rinnalleni sohvalle. Minä koetan johtaa keskustelun sellaiselle alalle, että sinulle on siitä hyötyä. Mutta ole tarkkaavainen, se ei tapahdu useammin kuin tämän kerran."
"Armollisin prinsessa", sanoi Sigrid ja lankesi hänen jalkoihinsa suudellen hänen kättään, "kuinka voin palkita suuren hyvyytenne!"