"Olen sinun varma tukesi, joka tulee niin pian kuin häntä on kutsuttu", vastasi Anna.
"Niin, se on totta", sanoi Sigismund ja puristi hänen kättään. "Olet myös ainoa uskottuni."
"Johon voit luottaa."
Syntyi pitkä äänettömyys. "Olen hyvin onneton", sanoi Sigismund.
"Kaikki käy minua vastaan."
"Kaikkihan rientävät noudattamaan toivomuksiasi."
"Mikään ei täytä sitä tyhjyyttä, jota tunnen. Minä aivan kuihdun ikävään."
"Konstantiaako ikävöit?"
"Aavistus sanoo minulle, että hän on unhottanut minut."
"Ai, pikku Richissaa sitten; hänhän kuulemma menee naimisiin."
"Se oli tuokion mieltymys, joka meni yhtä nopeasti kuin tulikin."