"Niin ylpeä ja kuitenkin raajarikko", tuumi Anna ja vei hänet
Sigridin luo, joka ilohuudoin lensi hänen syliinsä.
Anna jätti heidät hetkeksi kahden, ja hänen palattuaan lankesivat molemmat hänen jalkoihinsa ilmaistakseen kiitollisuuttaan.
Oli liikuttavaa nähdä, millä hellyydellä Sigrid sitten auttoi sulhasensa pystyyn ja pani sauvat hänen kainaloittensa alle.
"Sanokaa minulle", sanoi prinsessa, "milloin tahdotte mennä naimisiin?"
Sigrid katsoi kainosti ylkäänsä. Hän se sai määrätä.
"Mieluimmin tänään", vastasi Gottfried. "Minä kyllä puolustan häntä sitten."
"Huomenna voi se käydä päinsä", sanoi Anna. "Minun täytyy ensin puhutella isoisää."
"Jos hän saa aikaa, tekee hän esteitä", puuskahti Gottfried kiihkeästi. "Minusta tuntuu, että jollei Sigrid tule vaimokseni tänään, ei hän kenties tule koskaan."
Hänen äänessään oli sellaista vakavuutta, että Anna vaati häntä ilmaisemaan epäluulonsa. Silloin kertoi hän, että Opowski oli joka päivä keskustellut vanhuksen kanssa, ja hän oli kuullut, että oli kysymys Sigridin viemisestä salaa pois.
"Mutta onhan Sigrid täällä luonani."