"Minä olen vain raajarikko poloinen, helpostihan minut voittaa", sanoi nuori mies surullisesti. "Sentähden luulevat he saavansa tehdä mitä tahtovat."
"Minä en päästä sinua täältä", huudahti Sigrid ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.
Anna seisoi tuokion neuvotonna. "No hyvä", sanoi hän. "Se on päätetty, häänne vietetään tänään."
"Silloin", puuskahti Gottfried ilosta säteillen, "riennän kotiin ilmoittamaan vanhukselle ja pukeutumaan."
"Ei, te jäätte tänne, mestari Jonas on pitävä huolen kaikesta."
Lähetettiin noutamaan pappeja, ja Jonas lähti heti saavuttuaan Sigridin isoisän luo. Toisen papin oli iltajumalanpalveluksessa neljän aikaan kuulutettava morsiuspari, ja vihkiminen oli tapahtuva heti sen jälkeen.
Kun mestari Jonas palasi, kertoi hän, että tieto häistä oli isoisää hämmästyttänyt suuresti, mutta hän oli pontevuudella voittanut liikutuksensa, kiittänyt prinsessaa hyvyydestään ja luvannut järjestää kaiken morsiusparin puolesta, koskei talossa ollut ketään, joka olisi voinut tehdä sen.
"Hänellä on varmaan jotakin pahaa mielessään", päätti pappi. "Jumala näitä nuoria ihmisiä auttakoon."
Sigrid ei saanut tietää mitään. Prinsessa jätti hänet neitsyttensä haltuun puettavaksi morsiameksi ja salli heidän mielensä mukaan ryöstää pukuvarastoaan.
Nuori tyttö unhotti kaikki huolensa antautuakseen kokonaan hetken riemuun. Hän kuuli ylistettävän kauneuttaan, hänet oli puettava upeaksi morsiameksi, oliko ihme jos hän uneksi olevansa seitsemännessä taivaassa.