"Hämmästytätte minut aivan", sanoi Anna. "Katsokaas vain, kuinka ilkeältä hän näyttää."
"Vieläpä", sanoi pappi, "on hän hankkinut vaunutkin, jotka tulevat tänä iltana nuoria noutamaan."
"Tämä on totisesti enemmän kuin odotin", vastasi Anna nauraen.
Kun häät oli vietettävä hiljaisuudessa ja sulhanen sitäpaitsi oli raajarikko, ei niissä tanssittu ensinkään. Mutta hilpeä leikinlasku ja nauru kajahteli ympärinsä ja kaikki näyttivät olevan iloisia ja onnellisia.
Monta hyvää muuten tarjoiltiinkin, ja upea illallinen oli kaiken huippuna. Mutta illallisen aikana jätettiin prinsessalle pieni kirje, ja kun hän avasi sen, oli siinä luettavana:
"Vastanaineet viedään pois ja eroitetaan toisistaan. Malaspina."
Hän sai vain vaivoin hillityksi liikutuksensa. Mitä oli tehtävä? Kun hän kohotti päänsä, kohtasi hän isoisän silmät. Ukko oli mukana tihujuonessa, sen näki hänen katseestaan. Mutta nyt hän pelkäsi, että prinsessa estäisi sen.
Naisellisella viekkaudellahan viittasi Kustaa Braheen ja sanoi nauraen kirjettä huiskuttaen: "Tulkaas katsomaan, mikä hauska päähänpisto!"
Mutta antaessaan kirjeen Kustaa herralle kuiskasi hän: "Älä puhu mitään. Kohtaamme toisemme tuossa toisessa huoneessa."
Samassa tarttui hän pikariin ja esitti itse vastanaineiden maljan. Kun sen jälkeen kaikki onnentoivottajat tunkeilivat morsiusparin ympärillä, hiipi hän pois.