"Ei, sitä en tahdo", huudahti nyt todellakin suuttunut nainen. "Pyydän vielä kerran, että pääsen tieheni. Jos se kielletään minulta, menen sittenkin."
"Mene, onneton, mutta pyydä ensin jotakin."
"En tahdo mitään", huudahti hän ja ryntäsi ulos hurjaa karkua. Vaunut olivat vielä paikoillaan ja Ragvaldinpoika nukkui kuin kiltti lapsi.
"Sinä et suinkaan ole kaivannut minua", sanoi Erika.
"Tiesin kyllä, että he päästävät sinut pian pois", vastasi mies.
"Kuningas käskee, että teidän on heti vietävä meidät kotiin", huusi
Erika ankarasti.
Kainalosauvat pantiin vaunuihin ja kuski pani hevoset liikkeelle. Vaunut pysähtyivät kellosepän talon eteen, ja ajajat astuivat ulos tyytyväisinä siihen, että olivat jälleen vapaudessaan.
"Saamme kävellä muutamia askelia kotiin", sanoi rakennusmestari, "mutta ei se tee mitään. Ja päivä kiertää taloni moneen kertaan, ennenkuin suostun lähtemään kenenkään ajoneuvoihin."
Erika ei puhunut kenellekään mitä oli kokenut. Mutta kun Sigrid parin viikon kuluttua tuli takaisin, sanoi hän hänelle, että häät saattoivat kyllä olla hyvät, mutta mitä jälestä tuli, se oli hirveää. Toisella kertaa Erika tuumi, että mitä ihmiset sanoivatkin kuninkaasta, niin hän tiesi enemmän kuin kukaan muu.
Opowski sai eronsa ja hänen täytyi lähteä hovista. Sigismund jättäytyi yhä enemmän Malaspinan valtaan, ja Malaspina oli ainakin näköjään onnistunut pääsemään parempiin väleihin prinsessan kanssa.