Mutta Sigismund eli vain sille aistihurmaukselle, jota ovelat jesuiitat ja juonittelevat suosikit hänelle valmistivat, kun he keskenään taistelivat, kuka saisi suurimman vaikutusvallan heikkoon kuninkaaseen.
9.
VERITUOMIO.
Herttuan palattua Tukholmaan vallitsi kaikkialla kaamea odotus mitä oli tuleva.
Herrat olivat valmiit kohtaloonsa, mutta eivät niin heidän epätoivoiset vaimonsa ja lapsensa.
Joulukuun 14 päivänä 1599, kuukausi herttuan paluun jälkeen Suomesta, kutsuttiin valtakunnan säädyt, kaikki aatelismiehet, jotka olivat ehtineet lailliseen ikään, kaikki laamannit, kihlakuntien tuomarit ja voudit, piispat ja kolme jäsentä kustakin tuomiokapitulista, kaksi tai kolme pappia kustakin kihlakunnasta, sotapäälliköt ja ratsumestarit, pormestarit, yksi raatimies ja muuan porvari kustakin kaupungista ja kolme talonpoikaa kustakin kihlakunnasta, helmikuun 24 päiväksi seuraavana vuonna saapumaan Linköpingiin.
Syynä kutsumukseen oli välttämättömyys päättää niin hyvin hallituksen järjestämisestä kuin vangittujen herrojen asiastakin.
Samaan aikaan vietiin vangitut herrat Gripsholmasta, Nyköpingistä ja
Tukholmasta Linköpingiin.
Rouva Kristina Sture oli eräältä uskolliselta palvelijalta saanut tiedon, milloin lähtö oli tapahtuva, ja hän järjesti heti niin asiat, että saapui yöllä samaan taloon, missä hänen miehellään oli yösijansa matkalla.
Hänelle sanottiin, että jok'ainoa huone oli täysi.