"Ja minkä toimialan tahdotte?"
"Mahdollisimman laajan", puuskahti Petrosa tulisesti. "Minun täytyy voittaa sydämiä."
Siinä oli intoa, joka voitti Ebba rouvan omankin. "Teidän on saarnattava meidän kirkossamme", sanoi hän, "ja luulen teidän vaikuttavan sydämiin."
"Kaikkiin", keskeytti hän. "En tyydy vähempään."
"En ollut aikonut tulla teitä kuulemaan", sanoi Ebba, rouva hymyillen. "Nyt tahdon tehdä sen osoittaakseni etten pelkää."
"Aiotteko tästälähin olla päästämättä minua teitä näkemään?" kysyi
Petrosa huokaisten.
"Entä sitten?"
"Olen vieras ja minun pitäisi oppia tuntemaan olosuhteita henkilöltä, jolla itselläänkin on maali näkyvissään."
"Kutsun teidät, kun katson sen tarpeelliseksi." Ja niin sai Petrosa mennä.
Ebba rouva oli valloitettu äkkiylläköllä. Hänen olisi pitänyt ainakin tutkistella tätä miestä ennenkuin otti hänet palvelukseensa, ja nyt oli hän sen tehnyt ajattelematta sen enempää, melkein vasten tahtoaan.