Ensi kertaa käydessään isänsä luona ilmoitti hän tälle, että nuorella papilla, jonka Yrjänä Posse oli lähettänyt heille, oli merkillinen kyky voittaa ihmisiä puolelleen. Hän oli kuullut Petrosan saarnaavan, ja miehen suuret lahjat olivat häntä aivan hämmästyttäneet.
Hogenskild herra halusi hänkin miestä nähdä ja puhutella, ja se antoi
Ebba rouvalle aiheen kutsua Petrosan luokseen toisen kerran.
Tämä sanoi jo samana päivänä tahtovansa mennä vankilaan, sillä papilta ei voitu kieltää pääsyä. Sen jälkeen alkoi hän puhua seutukunnan kansasta.
Viikkokauden kuluessa oli hän ehtinyt tehdä tuttavuutta monien kanssa, ja hänen arvostelunsa olivat niin sattuvia ja tuumansa niin viisaita, ettei Ebba rouva voinut väittää mitään.
Mutta niin puheissaan kuin koko esiintymisessäänkin oli hän hypännyt yli kaikkien rajojen, jotka eroittivat ylhäissyntyisen rouvan köyhästä papista. Ebba rouva ei ollut enää valtiatar ja Petrosa alamainen. He olivat yhdenvertaiset, jotka neuvottelivat keskenään, mutta neuvotteluissa saavutti Petrosa viisaudellaan ja ihmistuntemuksellaan ensi sijan.
Hän meni vankilaan, ja Ebba rouva odotti hänen tulevan tuomaan viestejä Hogenskild herralta. Kului tunti toisensa jälkeen, mutta hän ei tullut. Vihdoin tuli kirje, joka sisälsi Hogenskild herralta paljon terveisiä. Petrosa ei ollut rohjennut tuoda niitä suullisesti.
Ebba rouva heitti suutuksissaan kirjeen takkavalkeaan ja seuraavana päivänä hän ajoi vieraisille Hörningsholmaan.
Anna rouva otti hänet omituisen juhlallisesti vastaan ja vei hänet salakamariin. "Minun täytyy puhua kanssasi tuosta pappissuutarista, jonka lähetit minulle", sanoi hän.
"Etkö ole tyytyväinen häneen?"
"Luulen, että hän on itse paholainen!"