Ebba rouva tuskin uskoi korviaan katsoessaan tätä rouvaa, joka oli tunnettu kovasydämisyydestään.
"Sitä ei kai liene niin hirveän paljon", tokaisi hän.
"Hän on sitä mieltä ja hän puhuu siitä tavalla, joka aivan käy sydämeen. Väki on muuttunut paljon siivommaksi ja nöyremmäksi, ja se on kaikki hänen ansionsa."
"Oletko sanonut sen hänelle?"
"Olen kyllä, ja olisitpas nähnyt kuinka hän suuteli kättäni."
"Kättä?" puuskahti Ebba rouva kiihkeästi. "Ja sinä sallit sen, Sture, syntyäsi Bjelke!"
"Hän on varmaan yhtä ylhäinen, kenties prinssi syntyään, jostain sivuhaarasta, ja eihän sellaisen tarvitse suudella hameelle."
"Mistä moista tiedät?"
"Pidän vain silmäni auki ja kuuntelen hänen puhettaan, varsinkin ollessamme kahdenkesken."
"Sekin vielä!"