Kun hälinä oli hieman asettunut, virkkoi herttua teennäisellä tiukkuudella: "Tosin olen ollut mukana erinäisissä neuvotteluissa, mutta en koskaan sellaisessa, joka vetäisi tälle vertoja, ja puheenjohtajana kysyn teidän sopimattomasta ja sangen häiritsevästä vastustuksestanne huolimatta neiti Katarina Vaasalta, mikä vastaus minun on annettava Rohanin prinssin kosintaan?"
Kätchen nousi heti ja niiasi syvään.
"Tiedän hyvin, että minulle on tämä kunnia osoitettu ainoastaan herra isäni tähden"; sanoi hän. "Mutta minä olen vasta kuudentoista vuotias, ja oma kotini on minulle niin rakas, etten tahdo sitä vaihtaa mihinkään muuhun maailmassa."
Pojat kietoivat käsivartensa hänen ympärilleen, ja herttua, joka oli kuunnellut tuikkivin silmin, sanoi sangen tyytyväisenä:
"Niin puhuu oikea vaasantytär, ja minä vastaan omakätisesti kuninkaan kirjeeseen ja sinun puolestasi hylkään imartelevan kosinnan."
Pilvi oli hälvennyt, ja Kätchen oli jälleen houkutellut päivän pilkottamaan.
"Eivätkö sihteerini tänään herääkään", puuskahti herttua, "vai miksi he viipyvät?"
Silloin sanoi Kätchen hänelle syyn ja pyysi kutsumaan heidät sisään.
"Onko tämä asia pidettävä salassa?" kysyi Kustaa näyttäen hyvin tärkeältä.
Herttua tuumi hieman. "Kolme tuntia", sanoi hän. "Sitten saatte siitä puhua; nyt pian läksyjenne ääreen."