Sota oli siis ovella, vihollisuudet saattoivat puhjeta milloin hyvänsä, eikä ollut Kaarlen luonteen mukaista jättää valmistautumatta sitä vastaanottamaan. Samalla pelottomalla rohkeudella, jota oli aina osoittanut, päätti hän lujasti käydä heitä kaikkia vastaan.
Mutta oli omassa maassakin monta, jotka panivat hänen kärsivällisyytensä kovalle koetteelle. Esimerkiksi Angermannus, joka istui vangittuna Stegeborgissa, olihan hän käynyt Kaarlen julkaiseman uuden kirkkojärjestyksen kimppuun ja kirjoittanut vastalauseen, jossa syytti herttuaa kalvinilaisista mielipiteistä.
Kirkkojärjestyksen oli kirjoittanut uusi arkkipiispa, Nicolaus Bothniensis, joka oli äkkiä kuollut. Mutta hänellä oli poika, Olaus nimeltään, joka äskettäin oli nimitetty rovastiksi Torstunaan ja johon isänsä sanottiin luottaneen. Herttua lähetti hänelle käskyn saapua Örebrohon niin pian kuin mahdollista.
Herttuattaren hovineitsyt (arkkipiispan tytär) oli isänsä sairauden aikana saanut matkustaa kotiinsa, ja herttuatar, jonka suureen suosioon hän viime aikoina oli päässyt, selitti tahtovansa hänet takaisin eikä sentähden ottavansa ketään toista.
Nuori Helena jäi sentähden yksin, ja Kätchen, joka aina oli hyljättyjen ja yksinäisten ystävä, otti hänet mukaansa kävelyretkilleen, ja milloin tätä nuorta tyttöä ei kutsuttu herttuattaren luo, oli hän prinsessan parissa.
Kauniina toukokuun aamuna tekivät nuoret neitsyet retkiään. Väliin oli ainoastaan palvelija heitä saattamassa, mutta yhtä usein olivat myös prinssit ja Skytte mukana.
Kotiopettaja oli yhä syvemmin rakastunut nuoreen Helenaan. Mutta neitsyt oli niin ujo ja vältti niin taitavasti jokaista kahdenkesken-jäämistä, ettei Skytte neljän kuukauden seurustelun jälkeen tiennyt, vastattiinko hänen hellään tunteeseensa.
Eräänä päivänä, kun he olivat kaikki yhdessä kävelyllä, ehdottivat pojat, että mentäisiin metsään, joka oli aivan kaupungin vieressä.
Sanottu ja tehty. Se oli kaunis koivikkoja kaikkialla oli siellä lintuja ja linnunlaulua.
Ei näkynyt ainoaakaan ihmistä, paitsi vanhaa mummoa, joka kerjäsi pientä lahjaa.