"Minä tahdon, että menette."
"Ei, ei! Auta minua, Juhani!"
"Se on mahdotonta. Menkää, saavat muuten kiinni teidätkin!"
"Tartu kiveen, Juhani, ja sitten sanomme yhtaikaa: Jumala auttakoon!"
Ja ajatelkaas, miten ihmeellisesti se auttoi. Itse kivi ei tosin hievahtanut, mutta siinä oli irtonainen sälö, joka luiskahti irti. Ja silloin Kätchen hänkin pääsi helposti läpi.
Hänen silmänsä säteilivät. "Tulkaa, tulkaa!" sanoi hän ja sieppasi poikia kädestä. He juoksivat tasaista metsäpolkua minkä jaloista pääsi ja joutuivat pian laajemmalle tielle.
"Onpa kumma, jollei tämä ole tavallinen ajotie", sanoi Kätchen.
"Pitäisipä meidän kohdata joku ihminen."
Heti sen jälkeen kuulivat he kavionkopsetta takaansa. Sieltä tuli kolme ratsastajaa, joista etumainen näytti kuuluvan hengelliseen säätyyn.
Kätchen juoksi heti häntä vastaan, ja hän pysähdytti ratsunsa.
"Meitä ajetaan takaa", toimitti Kati hengästyksissään, "ja me pyydämme teidän suojelustanne."