Tuokion kuluttua Kustaa sai jo pistetyksi päänsä läpi. "Siellä on suuri kivi edessä", sanoi hän. "Minä en jaksa sitä liikuttaa."
"Koeta, Kustaa, tunkeudu väliin."
Hän ponnisti kaikki voimansa. "Se liikkuu, se liikkuu", sanoi hän.
Hän pääsi läpi.
"Pian nyt, Juhani!"
Juhani koetti parastaan, mutta hän oli Kustaata suurempi. "Minä tartuin kiinni", valitti hän.
"Koeta vain kelpo tavalla, niin saat nähdä, että pääset."
Hän pääsi tosiaankin, vaikka vasta pitkien ponnistusten jälkeen ja revityin vaattein.
"Minä en ehdi niin pian jälestä", sanoi Kätchen. "Juoskaa nyt pois metsästä, Jumala on kanssamme."
"Emme lähde ilman sinua, Kätchen!"