Hän sieppasi esiin ladatun pistoolin. Mutta Kätchen pyysi, ettei hän puuttuisi taisteluun. Tärkeintä oli, että he pääsivät kotiin, jossa varmaankin levottomuudella odotettiin.
Silloin he lähtivät eteenpäin. Mutta ennenkuin he ehtivät pois metsästä, oli kaksi luotia suhahtanut heidän jälkeensä, onneksi kuitenkaan vahingoittamatta ketään.
"Skytten laita on varmaankin pahoin, koskei hän tullut meille avuksi", sanoi Kustaa. "Olen ajatellut häntä koko ajan."
"Sanos, pelkäsitkö kovin?"
"No, ensi alussa. Mutta sitten rukoiltuamme olin luja ja tyyni ja mietin itsekseni: ei voi käydä pahemmin kuin Jumala tahtoo."
"Ja hän tahtoi suojella meitä! Kustaa, meidän on oltava aina hänen kuuliaisia lapsiaan."
"Niin, Kati, ollaan vain."
"Näetkös, linna näkyy jo."
"Kuinka iloisia he ovatkaan kotona."
Mutta samassa kun he kääntyivät kulman ympäri, tuli herttua linnanpihasta. Hän oli ratsain ja kokonaisen ratsu miesparven ympäröimänä.