"Hän kirjoittaa, että hänen iässään on jokainen päivä odottamaton lahja, eikä hän tiedä kuinka monta hänellä on enää jälellä."
"Tahdon uskoa sinulle erään asian ja samalla kysyä neuvoasi", sanoi herttua.
"Voinko minä antaa neuvoja?" kysyi Kätchen punastuen.
"Sittenpähän nähdään. Ymmärrät tietysti, että viime päivien tapaukset ovat kovasti kiihdyttäneet mieltäni, ja kun minun täytyy muutamain viikkojen kuluttua matkustaa Suomeen, en voi olla alituiseen levottomuudella ajattelematta mitä täällä voi tapahtua."
"Eikö Kustaa tule mukaan?"
"Sitä juuri ajattelin minäkin", sanoi herttua vetäen hänet vasten poveaan. "Herttuatar tulee myös mukaan, mutta Maria Elisabet ei voi tulla mitenkään."
"Voihan hän ja Juhani ja Heidin rouva tulla kanssani mummon luo."
"Mutta minä olisin tahtonut sinut mukaani Suomeen."
"Ei, se ei käy päinsä", sanoi Kätchen hymyillen. "Minua tarvitaan täällä kotona."
"Niinpä kylläkin, rakkanani, ja missä et ole, siellä sinua kaivataan", sanoi hän. "Mutta nyt toiseen asiaan: mitä arvelet, onko Helenan tultava mukaan?"