"Saa mennä Kätchenin kanssa leskikuningattaren luo."
"Ja Juhani?"
"Sinne hänkin, melkein koko lastenkamari", lisäsi herttua nauraen.
"Mutta kenen minä otan mukaani?"
"Paitsi piikasiasi ainoastaan Helenan. Skytte saa ottaa Kustaan huostaansa."
"Sopiiko se?"
"Mainiosti. Laittaudu nyt kuntoon, kuten minun puolisoni arvo ja korkea syntyperäsi vaatii. En tahdo, että Suomen ylpeät aatelisrouvat katsovat yli olkansa herttuatar Kristinaan."
"Sitä he eivät tule tekemään. Minä kyllä osaan pitää siitä huolen."
Itse asiassa oli hän ihastunut matkasta eikä lainkaan vastahakoinen jättämään pientä itsepäistä tytärtään Kätchenille, jota tämä totteli paremmin kuin omaa äitiään.
Samana iltana, kun perhe oli koolla tavallisuuden mukaan, laski herttua leikkiä Helenan kalpeista poskista ja houkutteli niille siten ruusunhäivähdyksen toisensa jälkeen.