Vankilaansa oli hän myös saanut kyniä ja paperia. Hän kirjoitti kirjaa, jonka nimi oli Schola captivitatis (vankilakoulu) ja joka sisälsi esityksen niistä ajatuksista, mihin hän oli joutunut vankeutensa aikana.
Ruotsalaisten kaikki ponnistukset urhoollisen vangin vapauttamiseksi eivät saaneet Sigismundin itsepäisyyttä taipumaan. Vangin kiduttaminen oli ainoa keino, jolla hän saattoi kostaa kärsimänsä nöyryytykset.
14.
HORNANKUILU.
Ruhtinatar Maria oli jättänyt Elsan kahden uskollisen palvelijan huostaan, ja nämä olivat päättäneet yhdessä useampain kauppamatkustajain kanssa tehdä matkansa Espanjaan. Matka oli käynyt tavattoman onnellisesti niin meritse kuin maitsekin, kunnes Sevillan luona ryövärijoukkue kävi heidän kimppuunsa.
Asia olisi kenties päättynyt matkustajille onnettomasti, jollei taistelun aikana olisi eräs mies rientänyt esiin miekka kädessään. "Väistykää!" huusi hän ja tunkeutui taistelevain joukkoon.
Vaikutus oli käsittämätön, sillä samassa vaipuivat kaikki aseet ja kuului vain huutoja: "Apostoli, apostoli!" Ryövärit tottelivat häntä heti ja olivat ykskaks paenneet metsään.
Kun viimeinenkin oli poissa, kääntyi "apostoli" kauppamatkustajiin.
He lankesivat hänen jalkoihinsa rukoillen hänelle taivaan siunausta.
Hän viittasi Mariankuvaan tienvarressa. Pyhä äiti hänet oli lähettänyt, sanoi hän. Ja useimpain kauppiasten riennettyä sinne kääntyi hän kolmeen muukalaiseen, jotka pysyttäytyivät loitommalla muista.
Elsa lausui kiitoksensa murteellisella espanjankielellä, mutta apostoli keskeytti hänet kysymällä syytä hänen tuloonsa ja kuunteli suurella mielenkiinnolla hänen vastaustaan. Kuultuaan, että neidolla oli suosituskirje karmeliittiluostarin abbedissalle, lupasi hän ennen pitkää käydä tämän luona.