"Hän näytti ilostuvan kohdatessaan rakastettunsa ja piti huolen sopivasta asunnosta. Kun Richissa kohta sen jälkeen synnytti pojan, otti hän sen luvaten antaa takaisin muutamain kuukausien kuluttua."
"Richissalla on siis poikansa."
"Ei, hän ei saa sitä kuunaan! Mutta Alliaga sanoi yhä rakastavansa häntä eikä voivansa ilman häntä elää, ja Richissa uskoi. Alliaga oli keksinyt toimen, joka teki Richissalle mahdolliseksi aina elää hänen läheisyydessään, kenenkään voimatta epäillä salaisuutta. Aina muutostaan Sevillaan on Richissa ollut hänen uskottunsa, hän kertoo hänelle kaikki juonensa ja suunnitelmansa samoin kuin lemmenseikkailunsakin, hän on tehnyt hänet kätyrikseen, orjakseen", lisäsi pater melkein itsekseen.
"Miksi Richissa alistuu?"
"Ah, Alliaga on saanut hänet niin valtaansa, että hän on melkein mielettömästi rakastanut häntä. Mutta nyt on tämä rakkaus muuttunut vihaksi ja kostonjanoksi."
"Hirveää! Mutta ettekö te pappina voi häntä johdattaa oikealle tielle?"
"Sellaiseen naiseen kuin Richissaan nähden on turhaa sitä yrittääkään", sanoi pater. "Mutta kuulkaahan edelleen: kenties Alliaga pelkäsi Richissan mustasukkaisuutta, sillä hän ei kertonut hänelle aikeitaan teihin nähden. Minä sain niistä tiedon kuuntelemalla teidän keskusteluanne. Mutta nyt, kun hän luulee teidän olevan hänen vallassaan, nyt on hän lähettänyt minut teroittamaan mieleenne, miten vaarallista on uhmata häntä."
"Olen valmis kuolemaan", vastasi Elsa. "Paljoa hirmuisempi on kidutus, kun teidän hennot jäsenenne kiskotaan pois", vastasi Lorenzo väristen.
"Hyvä isä! Mitä pahaa minä olen tehnyt, että minua niin rääkätään?"
"Olette taistellut pahaa vastaan, siksi teitä rangaistaan", vastasi Lorenzo. "Sellaista on jesuitismi; suurinkvisiittori ja koko veljeskunta hekumoivat aistillisissa nautinnoissa, kidutuksella ja polttoroviolla rangaistaan niitä, jotka ovat heitä vastaan, sentähden eivät monet sitä tee. Itsesäilytysvaisto sai Richissankin taipumaan."