"Jean de Vuergas", vastasi kysytty.
"Kannatte fransiskaanien pukua."
"Niin, siinä puvussa harjoitan toimintaa, jota rakastan", vastasi hän. "Teen sen sitä paitsi hänen pyhyytensä paavin suostumuksella." Näillä sanoin hän ojensi Alliagalle asiakirjan, jossa riippui suuri sinetti.
Tämä luki ja antoi sen takaisin. "Mitä tiedätte tästä kerettiläisnaisesta?" kysyi hän.
"Tapasin hänet karmeliittiluostarissa; hänen tulonsa tarkoitus liikutti minua, ja minä tahdoin auttaa häntä etsiskelyissään. Silloin tapahtui, että hänen sisarensa murhaaja kääntyi minun puoleeni ja pyysi, että koettaisin saada hänelle anteeksiannon ja unhotuksen rikokseensa nähden."
"Onnistuitteko?" kysyi Alliaga ahnaalla uteliaisuudella.
"Hän menetteli kuten kristitty nainen, mutta sielunjännitys oli liian suuri, hän sairastui niin vaarallisesti, että luulin hänen kuolevan."
"Te pelastitte hänet?"
"Jumalan armosta ja hänen oman nuoruutensa avulla." Suurinkvisiittori havaitsi sen ihailevan ja kiitollisen katseen, jonka Elsa loi pelastajaansa, ja salamana iski häneen ajatus: "He rakastavat toisiaan!"
"Kuinka on mahdollista", sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä, "että omistatte huolenpitonne kerettiläisille ja jumalattomille?"