Mainittiin useiden katolisten pappien nimiä, mutta joukossa myös
Schepperus ja Angermannus.
"Ovatko he neuvoneet, että teidän on liityttävä kuningas
Sigismundiin?"
"Kyllä, niin he ovat!"
"No, miksi tulette sitten tänne luokseni, pitäkää kiinni herrastanne, jonka olette valinneet."
He huusivat, että heidän oli sanottu menettävän omaisuutensa, ja sentähden he olivat tulleet pyytämään armoa.
"Sen on laki tuomitseva, en minä", vastasi herttua; "minkä lain mukaan olette menettävät, se teiltä otetaan, muun saatte pitää."
Näin sanoen hän viittasi heitä menemään. Ja niin uhkaava oli tätä viittausta seuraava katse, että he luikkivat peräkkäin tiehensä uskaltamatta virkkaa enää sanaakaan.
Heidän mentyään Kaarle seisoi liikahtamatta muutamia minuutteja. Mutta hänen säkenöivät silmänsä, hänen yhteennipistetyt huulensa ja nyrkkiin puristetut kätensä todistivat ankaraa mielenliikutusta.
"Papit!" tiuskaisi hän sitten.
Kohtsillään seisoivat Angermannus ja Schepperus kumarrellen hänen edessään.