Elsa ei kuullut eikä nähnyt enää mitään, mutta palasi tuntoihinsa, kun de Vuergas kumartui hänen ylitseen ja kysyi:
"Elsa, tahdotko nyt olla minun?"
"Oi, tahdon!" Ja de Vuergas vei hänet alttarille ja pappi vahvisti heidän liittonsa.
Samana iltana he matkustivat laivassa, joka purjehti Neapeliin.
15.
HERTTUA.
Vanhempainsa ollessa poissa olivat Kätchen, Juhani ja pikku Maria Elisabet viettäneet rattoisaa elämää leskikuningattaren luona. Väliin oli metsästyshuveja, palloleikkejä, painiskelua ja muita nuorison iloja sen ajan tavan mukaan. Iltaisin oli nuoresta parvesta jokaisen kerrottava jokin pieni seikkailu, jossa oli ollut mukana. Mutta hartaimmin kuunneltiin vanhan leskikuningattaren omia kertomuksia elämästään.
Herttuattarelta tuli kirjeitä jotensakin säännöllisesti, ja tavallisesti seurasi mukana kolme lippusta Kustaalta "Mummolle", "Katille" ja "Juhanille." Kaikissa kerrottiin sotatapauksista, ketä sotapäälliköitä hän oli oppinut tuntemaan ja keistä heistä hän erikoisemmin piti.
Herttuakin oli kirjoittanut muutamia kirjeitä. Viimeisessä kertoi hän saaneensa pojan, joka suurimmassa kiireessä, ilman mitään loistoa, oli kastettu Räävelissä ja saanut nimekseen Kaarle Filip. Se näytti olevan hento lapsi, kuten Mariakin, kirjoitti hän, mutta lisäsi: "Näyttää siltä, kuin kaikki voima ja ponsi olisi tullut Kustaan osaksi, mutta toivon, että hän Jumalan avulla on käyttävä sitä isänmaan hyödyksi ja siunaukseksi — missä olosuhteissa, sen tietää yksin hän, joka johtaa ihmisten kohtalot."
Vihdoin tuli tieto, että rakkaat sukulaiset olivat kotimatkalla, ja herttua toivoi, että lapset olisivat häntä vastassa Örebrossa.