Mitä synkimmin mielin marssi Kaarle sotajoukkonsa jäännösten kera
Rääveliin.
Henrik Wreden jalo teko ei jäänyt unhoon. Leski sai melkoiset läänitykset Suomessa ja pojille luvattiin vapaaherran arvo.
Jo Räävelissä kutsui herttua valtiopäivät Örebrohon. "Tapahtuneella onnettomuudella on Jumala tahtonut rangaista ruotsalaisten syntejä", kirjoitti herttua, mutta kehoitti sentään olemaan rohkein mielin. "Vielä löydetään apukeinot, jos ikivanha kansalaiskunto elää sydämissä."
Joulun aikoihin herttua palasi Ruotsiin
16.
VIIMEINEN YRITYS.
Kuningas Sigismundin päivät eivät olleet olleet iloisimpia häntä viimeksi tavattuamme. Hänen vaihteleva mielensä etsi uusia kiihokkeita, ja jesuiitat, jotka pelkäsivät hänen ryömivän pois heidän verkoistaan ja toivoivat arkkiherttuatar Konstantiasta saavansa hyvän liittolaisen omien suunnitelmiensa puolelle, askarruttivat hänen mielikuvitustaan mystillisillä tapauksilla, jotka väliin nostattivat hänet eräänlaiseen haltioitumistilaan, mitä seurasi yhä suurempi velttous.
Kun saapui tietoja Kaarlen valloituksista Liivinmaalta, silloin hän oli suunniltaan, itki ja valitti, ja hänen ainoa lohdutuksensa oli se suru, jonka Kaarle Gyllenhjelmin vankeus aiheutti herttualle.
"Tiedän, että hänelle on äpäräpoikansa hyvin rakas", sanoi kuningas, "ja olen varma, että hän monina unettomina öinä vaikeroi tuskissaan lellipoikansa kärsimysten tähden."
Zamojskin voitot häntä tosin lohduttivat, mutta Zamojskin tiesi hän erityisesti vastustavan hänen avioliittoaan Konstantian kanssa eikä voinut sentähden häntä sietää.