Kohta Malaspinan lähdettyä saapui Varsovaan nuori mies, joka sanoi nimensä olevan Petrus Romanovitz. Hän pyrki ja pääsi salaa kuninkaan puheille, ja tämä esitti hänet sitten kuningattarelle.
Kuningatar kiinnitti hänet heti hoviin ja kuten kaikki muutkin mielistyi heti hänen kauniiseen ulkomuotoonsa ja miellyttävään käytökseensä. Lankesi aivan kuin luonnostaan, että tulokas tämän jälkeen kuului yksityiseen kuninkaalliseen perhepiiriin.
Hyvänä katolilaisena ja tietorikkaana miehenä ei hän ainoastaan valloittanut hovinaisia kauniilla silmillään ja hienolla sivistyksellään. Ylpeitä aatelisherrojakin miellytti keskustelu hänen kanssaan, ja papit ylistivät hänen puhdasoppisuuttaan.
Kuningattaren pyynnöstä hän saarnasi muutamia kertoja linnankappelissa, ja pieni kirkko oli tungokseen asti täynnä ihailevia kuulijoita.
Kuningatar lausui toivomuksensa, että hänet otettaisiin hovin palvelukseen, mutta kuningas vastasi, että se oli mahdotonta.
Hän ei ollut esittänyt mitään syytä, ja kuningatar, joka aina vei tahtonsa läpi, käski ilmoittaa nuorelle papille haluavansa salaista keskustelua hänen kanssaan.
Kun hän saapui, sanoi kuningatar suoraan, että tahtoi hänet rippi-isäkseen.
Hän kiitti kunnioittavasti, mutta vastasi, että hänen täytyi palata sinne, minne velvollisuus kutsui.
Sitä ei Konstantia ollut odottanut ja näytti kummastuneelta. "Kieltäytymiseenne täytyy olla tärkeitä syitä", sanoi hän. "Sanokaa minulle ne."
Hän kertoi, että hänen oikea nimensä oli Petrus Petrosa, että hän oli syntynyt Pohjanmaalla, kasvatettu Ingolstadtissa ja nykyään oli ainoastaan pyhien isien tahdon välikappale.