Heidän käskystään hän oli keisarin luota palatessaan salaa tullut Sigismundin luo kuulemaan mihin oli ryhdyttävä, jos hän onnistui toimittamaan suuren lähetystehtävänsä: ottamaan herttuan hengen.
"Oletteko ajatellut, että se voi maksaa oman henkenne?" sanoi
Konstantia liikutettuna.
"Minä olen valmis siihen", vastasi hän.
"Ja kuitenkin tahdotte…?"
"Olen vannonut."
Konstantia katsoi ihmetellen häneen. "Sanokaa minulle, eikö ruotsalaisilla naisilla ole sydäntä?"
Petrosa karahti punaiseksi. "Luulen, että naiset ovat samanlaisia kautta maailman", vastasi hän.
"Silloin rakastatte ja rakkauteenne vastataan", puuskahti kuningatar.
"Teidän armonne, olen pappi."
"Pyh, mitä se auttaa, olette sittenkin ihminen! Sanokaa minulle, tietääkö hän rakkaudestanne?"