"En enää tässä elämässä!"
"Kieltäydytte aivan äärimäisiin", puuskahti kuningatar. "Jos olisin hänen sijassaan, en minä tekisi niin."
Kenties ylhäinen nainen katsoi menneensä liian pitkälle, sillä hän sanoi Petrosalle hyvästit.
Petrosa sai kuninkaalta turvakirjeen, matkusti kahden kuninkaan lähettämän uskonveljen kera Ruotsiin.
* * * * *
Kerkholman menetys ja monien urhoollisten päällikköjen ja miesten kaatuminen oli herttuaan koskenut syvemmin kuin hän tahtoi näyttää, mutta läpi tulen ja veren oli hänen jatkettava kohden maaliaan.
Sotaa Puolaa vastaan jatkettiin mahdollisimman suurella ponnella ja suuremmalla menestykselläkin kuin olisi voinut odottaa onnettomuuden jälkeen Kerkholman luona. Tosin siihen vaikutti sekin, ettei Chodkiewicz saanut Puolasta väkeä eikä rahaa sodan jatkamiseen, ja niin onnistuivat ruotsalaiset jälleen saamaan Liivinmaan valtaansa, vaikkeivät voitot olleet ilman tappioita.
Mutta samaan aikaan Kaarle ryhtyi vielä uuteen sotahankkeeseen.
Venäjällä oli niin sanottu Vale-Dmitri noussut valtaistuimelle puolalaisten avulla. Vasili Shuiski etsi Ruotsin apua puolalaisia ja Dmitrin joukkuetta vastaan. Kaarle, joka oli valpas huomaamaan kaikkea mikä saattoi tehdä tyhjäksi Sigismundin aikeet, lupasi jo 1607 lähettää apua Liivinmaalta.
Mutta siihen vaadittiin uusia varustuksia. Sotaväkeä kirjoitettiin, ja Kaarle julisti tiedoksi, että jokainen, joka vapaaehtoisesti teki sotapalvelusta ratsain tai jalkaisin, sai talonsa verosta vapaaksi, oikeuden kantaa vaakunaa ja lisäksi palkan.