Hovineitsyt, joka tuli herttuattarelta kysymään oliko prinssi ollut hänen luonaan, nostatti mitä suurimman pelästyksen.
Kukaan ei ollut nähnyt lapsen menevän ulos portista, mutta Kristina rouvalla oli kylliksi älyä lähettää etsijöitä kaikkiin suuntiin.
Samoin pantiin linnassa toimeen mitä tarkin etsintä, kellarista lähtien, kerros kerrokselta.
Kristina rouva kulki itse etunenässä. Mutta kun neljän tunnin etsinnän jälkeen oli jouduttu ylisille ja etsitty turhaan romukasojen seasta, silloin lohduton äiti kaatui pyörtyneenä maahan. Hänet kannettiin makuuhuoneeseen, jossa hänen hovineitsyensä turhaan koettivat häntä herätellä henkiin.
Kätchen ja Juhani lähtivät etsimään omin neuvoin.
"Olen varma, että hän on täällä linnassa", sanoi Kätchen. "He ovat sulkeneet hänet johonkin."
"Mutta miksei hän huuda?" kysyi Juhani.
"Niin, miksei hän tee niin", tuumi tyttökin hädissään.
Ja hän aukoi kaapit ja pukuhuoneet, hän etsi hätiköivällä kiireellä.
Niin he joutuivat ylisille, ja Juhani huudahti:
"Kenties hän on saanut selon linnusta, joka lauloi ainoastaan hänelle."